Ei vapaaehtoisia kyselty,
heidät valittiin,
jos oli mistä valita…
Ei pulaa ollut halukkaiden
puutteen takia,
ei todellakaan.
Ei vaan ollut
viimeiseltä korjuulta
säästyneiden joukossa
taidoiltaan, väsymykseltään
tai vammoiltaan kykeneviä
poimittavia
operaatioiden paljouden,
kelloon tai säähän katsomattomuuden
ja vihollisen ylivoimaisuuden takia.
Ei silloinkaan kyselty,
ei puolella eikä toisella.
Joukkueenjohtajan
epäkiitollinen tehtävä
oli löytää ihmeentekijä,
selviytyjä ja pelastaja
ja valitun ei siis määrätyn
lähes mahdoton tehtävä
oli hoitaa se tehtävä saappaissa,
jotka jaloissa oli
kunniallista onnistua tai kuolla
kodin ja isänmaan puolesta
eikä takuulla herra tai narri,
rikas tai köyhä,
oppinut tai oppimaton
sanonut ei,
jos valinta osui kohdalle…
Panokset olivat silloin kovia…
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen samaa mieltä Neito68:n kanssa.
Veteraanit ovat kunnioituksen arvoisia, mutta odottaisin kuitenkin, että valtio arvostaisi heitä enemmän eikä lähettäisi sotilaspoikia kerjuulle. Juhlapuheissa kunnioitetaan ja palvotaan, mutta se ei näy teoissa.
Ajatuksia herättävä runo. Hyvä.
Yhdyn näihin sanoihin sataprosenttisesti.
Tämä on aihe, joka hipaisee jokaista suomalaista. Inspiroiva runo, ehkä minäkin tästä kirjoitan. Olet saanut mahtumaan paljon asiaa kahteen säkeistöön.
Todella koskettava itsenäisyyspäivän runo.
Upea, kunnioittava runo.
Aika harva haluaa sotia, useimmat joutuvat mukaan ilman mahdollisuutta valita. Tekeekö se heistä sitten jotenkin erikoisia... sitä olen usein ihmetellyt. Arvostaa voi veteraaneja, mutta liika kunnioitus sodan käyneitä kohtaa on jotenkin...kummallista. Kunnioittaisin ennemmin heitä, jotka olisivat osanneet olla sotimatta. Hyvä runo kyllä.
Runo jossa elää menneet tänä päivänä, jotta emme unohtaisi mitä meillä on! Ennen se oli kunniasiaa nykyään sitä ei arvosteta tarpeeksi, kaikki on itsestäänselvää. Hyvä!
Täyttä terästä
Osui ja upposi
Hyvä
Sivut