tulit vastaan
niinpä, juuri sinä
taas kerran
sitä kadun
valotonta puolta
minä sadun
muina miehinä
huolettomasti räin
vaikka näin
siipeen ammutun rastaan
laahaavan allapäin
kaikesta näki
ettei kuku tuo käki
olipa ollut matalalentoa
latvukset repinyt kehoa hentoa
kuka lie ohjannut
kun noin kipeästi oli pohjannut
ja nyt vielä ojanpieli
puoleensa nieli
mietin
mitä jos varttuisin
maistelin vallasta nousevaa humalaa
vai kuuntelisinko ääntä vietin
sekä tarttuisin
ja tuuraisin kiireistä Jumalaa.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Siinäpä pohdittavaa... hyvä runo.
Ripaus huumoria mukana.
Sivut