Olin iha hiljaa
lähes unohtae hengittää,
kuin kypsää viljaa
jonka viljelijä hevosta kengittää.
Sit hirvisin sopottaa:
Siun kans on niin metka olo
et vaimoks siut tahtosin ottaa.
Syäntalvelki ois sit elolämmin kotokolo.
Miulle sisintäs paljastit.
Et yksin enää halunu valvoo.
Siks hevoses valjastit
täyttämää tyhjää salvoo.
Selite:
runo kuuluu rakkausrunosarjaan vaimolleni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä tosiaankin tämä on vahva, määrätietoinen runo.
Sivut