Minä muistan ajan.
jolloin olin hiukan
jauhesammutinta
suurempi.
Asuimme perin
mäkisellä alueella
ja se piirsi minuun
omat merkkinsä
lähtemättömästi.
Pikku pojasta asti
kevät oli tehnyt minuun
valtavan vaikutuksen.
Päivien pidentyessä,
leskenlehtien varsia oikoessa
ja lumien sulaessa
vedet virtasivat valtoimenaan.
Minulla oli hurja tarve
yrittää vangita
tuo villinä
rinnettä alas kirmaava
tuholainen sotkemasta
leikkejäni mäen alla.
.
Nopeasti minulle selvisi
patoja rakentaessa,
että patoamalla tekee
vain väliaikaisia altaita.
Padon murtuessa
vesimassojen paineesta
tuho on vai pahempaa
vesien vyöryessä
leikkeihini kerralla.
Opin patoamisen lisäksi pian
ohjaamaan vedet valumaan
hallitusti ulos patorakennelmasta.
Kohta valjastin vielä tuon kanavan
tuottamaan energiaa leikkikylääni
pyörittämällä siipiratasta.
Nuo opit ovat kantaneet
minua läpi elämän.
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hallita jotain joka on villiä - voiko sitä loppujen lopuksi?
hieno runo elämän hallinnasta ja vaihtoehtojen luomisesta
mutta silloin kun tuntuu että kaikki vyöryy päälle
- osaako valita sivu-uoman?
Sivut