Mie näin
vapaan
kämmenselän
huulimusta
ripsari
kajali
pyyhkäsyn
polttavan
kristallin
uurtamil
kuulakkail
helmiäisil
syvält sisält
itkupotkuraivari
oli vaihtunu
iholle
koko
tikkuakan
läpitärisyttävä
horkka
kahden
koiran
taiteileman
patsaan
välis
tiiäks
ne oli
anuksesta
poimin
leskenlehden
ojensin
siulle
kuule
siul on
viel matkaa
tähä
eihä siul oo
ees ukkoo
nostit pään
valkuaiset
välkähtää
taiteestas
ojennan käen
sen lämpöisen
hymyilen
silmieni
pohjasta
asti
ojennat käen
sen vielä
kylmän
tartut
tunnen
kuinka
lämpöni
siirtyy
sinun
sydämeen
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Joskus lämpöön vastataan lämmöllä... hyvä runo.
Sivut