♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Tää soi marssiaskeleita kiitokseen.
Tuttuun tunnelmaan tutaat. Hienosti kuvaat, sanat tipahtelevat pakottamatta.
Pimeydessä ajaton kirkkauden säteily ympäröi meitä.
Onneksi on Hän, joka kuulee,
vaikka ei aina siltä tuntuisikaan.
Sielua värisyttävää, kaunista.
"Isältä sain valoa imeä"? Ei tullut valoa ylenpalttisesti? Pidin erityisesti tuosta alusta: "niillä main tie pimeä yksin kuljin sisältä vain ääni kimeä huusi ain pelon nimeä". Onko tämä sitä pakenemisteemaa, mistä aiemmin kirjoitit?
Hyvä runo
Sivut