Hän on nuori,
valoa rakastava kataja,
kasvaen ilman
ensimmäistäkään
pahaa ajatusta tai tekoa,
myötäillen
tuulessa ja kuorman alla,
iäti viheriöiden
ja tuottaen hedelmää
taatakseen
jatkuvuutta ja ravintoa.
Hän on puhdas,
kallisarvoinen
hedelmäni, jalopuu,
jonka kasvua
sydämeni rakkaudella
ja katseeni ylpeydellä
seuraan.
Hän on
puutarhani,
metsäni
ja elämäni.
Hän on vasta
kuusivuotias.
Kuinkahan suuri
hänestä,
rakkaasta pojastani,
tuleekaan?
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Niinpä niin, olen ihan hyvillä mielin, jos mahdollisimman pitkälle voi säilyä vekaramainen ilottelu.
Tämä on kaunis, isän herkkää rakkautta lapseensa kuvaava runo.
Mukava, kaunis runo... mutta silti pakko sanoa, että omakaan lapsi ei saa olla itselle koko elämä, vain osa sitä.
Lämmin ja ylpeyttä tihkuva runo
Katajaiset ovat rauhoitettuja, hyvä niin. Ansaitsevat hyvät kasvuolosuhteet. :)
elon lahja
kuvaat valoisasti molempia
siemenestä marjaksi
Kyllä, jalopuita he ovat. Eihän tähän runoon voi muuta kuin liikutukseltaan nyökytellä ;)
Sivut