Pikku hiljaa ne raskaat pisarat,
jotka ikkunalautaa takoivat kuin vasarat
olivat keventyneet
ja iskut hiljentyneet
sihahduksiksi lyhdyn kuvussa
sähähdyksiksi roihussa.
Olin seonnut jo luvussa
sulaneista hiutaleista suussa,
kun annoin aktiivisuusrannekkeelle hatkat
ja levon soin jaloille.
Tehköön mieli vielä matkat
pihoille, pelloille ja saloille
kera enkelten valkoisten,
jotka täyttää mustat montut,
soidessa laulujen iloisten,
joita esittävät tanssivat tontut,
ihan vain varmiistaakseen
kaiken turhan jääneen taakseen!
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut