Mieleni kello
oli kai pysähtynyt
rajusti tempoilevan
ajatusvirran kolhimana
tajuntani herätti
tunnottomuuden tunne
virsuttomissa jaloissa
muutama loikka kivillä
ja vielä eloton maa
kahisi jaloissa
ennen tuohikkaiden
tarjoamaa suojaa
herännyt ajatus sydämestä
mielen airuena
välähti hetkellisesti
vasansilminä
sai jalat lentämään
lähes umpeen kasvaneelle
silti kristalliselle metsälähteelle
laskeuduin polvilleni
rahkasammaleelle
etäälle levälautoista
maan kyynelien pinnasta
minua tuijotti
siniset
hyiset
sielunpeilit
yhä yöllisestä
punertavien poskipäiden yllä
annoin katseeni tutkia
tuota syntynyttä
hehkuvaa kaunotarta
mansikan väriset
yhteen puristuneet
sirot huulet
sydämen puolelta
paljaan vitivalkean
hennon olan yli
pinnan särkemistä tavoittelivat
taidokkaasti palmikoidut
hiukan kultaan taittuvat
nahkanauhan paimentamat
pitkät hiukset
kaulassa roikkui
hirvenjouhisessa käädyssä
kääpäpyörylöitä
naisellisen sorjaa
kuin taivaallisen
henkiolennon vartta
nuoli parkitusta nahkasta
kietaistu hame
käsivarressa
syntymämerkki
sydänverta vuotava
kotkansulka
ennustusko?
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Sivut