Eipä Röllikällä ollu mitää odotettavaa tästkää päivästä.
Sikspä heräili laiskasti tuo karupiirteinen ja iso otus takametästä.
Aikasa hää siin kroppaasa venytteli ja muute vaa vetkutteli.
Samal mielessää yllesä lankettuu kirousta yksinäisyyden kiukutteli.
Sit päätti ottaa ihteesä tiukast niskast kii ja ryhistäytyy.
Olisha jo korkee aika aikaisen lail ruveta käyttäytyy.
Hää päivän ansiotöide kimppuu ahkerana rupes.
Tiedostaen tosiasian ettei ruoka tuu puukko tupes.
Itehä sitä kyl pärjäis ruuan suhteen hyvin vähälläkin,
mut apetta pitää olla joka päivä karvasil ystävilläkin.
Kittaneiti, Huiskahäntä ja Kolli kylänkunkku parasta vaati.
Se poppoo on kulmakunnan vaativin "kurmeeraati".
Kun päivän hommat alkoi olla viho viimein tapissa,
oli pikku viisarikin kiertänny kierroksensa hopeanauriissa.
Huiskahäntä jo hyöri ja tökki huomiota pyydellessä.
Postintarkistuslenkki mettää sil oli tietenkin mielessä.
Metäs Röllikkä mietteissää Huiskahäntää seuraili.
Se tapasa mukaa sinne tänne innoissaa kurvaili.
Kunnes lammenrannas puskaa pysähtyi tuijottamaan.
Sielt tyttö pujahti seppeleen sille kaulaan pujottamaan.
Sit tuo kaunis tyttö Röllikälle sanoi vienosti hymyillen:
”Miks sie kattelet miuta tuollei oudost pälyillen?”
”Olen Keiju Kurjenjalka”, jatkoi tuo tyttö nätti.
Enne ku mitää edes vastaamaa Röllikkä ennätti.
Röllikän sydän villisti Keijulle heti läpätti.
Tuo tyttöhä nii mukavasti hänelle pälätti.
Röllikän käsi ajatustakin nopeammin toimi.
Se metän kauneimman kukan maasta poimi.
Keijulle kukan Röllikkä kumartaen ojensi.
Sanat suusta sit solkenaan häneltäkin lensi:
”Tuu Keiju miun kanssa takamettään asumaan.
Yhdes me maaliin oikeeseen tulemme osumaan.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Hupaisa saturuno.
Onpa mahtavan mukava saturuno
todella kaunista ja kiehtovaa
luettavaa
tykkään tämänlaisista "saturunoista"
ja haluaisin itsekin osata kirjoittaa
ainut mikä häiritsi , oli liian pieni
tekstityyppi
mutta ehkäpä vika on näössäni
taidan mennä optikolle
pidin tosi paljon
kiitos runoteoksestasi
Sivut