se oli taas
yksi niistä monista
keväisistä aamuista
aurinko oli noussut
pilvien takana
hämärä täytti huoneen
nurkasta nurkka
niin ja Luonnotar
hän tai se
kuka tietää mikä
ei pysynyt
suojakuorettoman
alastoman ihoni alla
yön kuumuudessa
riisuuntuminen
oli ollut vikatikki
Kouristukset menivät
läpi kehoni
villin luontoni
repäistessä
itsenä vapaaksi
niin,
kirottu kevät
se toi uniin
metsänkuningas Tapion Kuva http://www.byrontik.com/index.php
herätti alfanaaraan
palon alfaurooseen
kuninkaan elkeisiin
ottaa omansa
vihreisiin silmuihin
koristautuneen
valkoista vartta vasten
tuntea selässä
irtaantuva tuohi
molempien juurille
valuva mahla
nähdä aamukosteus
yöstä kostea tulppaanin
tumman puhuva nuppu
ja se polte
ei päättynyt
enää auringonnousuun
siksi hän seisoi nyt
villinä virtaavan
veden hyväilemällä
kylmällä kivellä
paljain varpain
tietäen
ainoan tien
ympäröivien
tunteiden vuorten
taakse
pakoon
nälkäisten silmien paloa
oli pimeässä tunnelissa
kimalteleva
niin houkutteleva
vapauden valo…
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Mielikuvituksellista ja kaunista luettavaa.
Sivut