Oksistossa
vielä alastomassa
silmut
trubaduuri
amorinkielinen
Usko Halu Voima Tunto
sihinä tieltä
valuvat ohi
autot vesi
AURINKO
Valo Lämpö Elämä
Mitä sie jätkä väkerrät?
Tunnistan närkästyneen äänen.
Nostan katseen possuruukusta.
Katson ikkunan kuvajaista.
Se irvistää ja sihahtaa.
Voi hemmetti siun kaa!
Kynnealuset mullas.
Mitä lie rehui siis.
Hä?!
Ihme säätöö!
Ooksie hukanu ihtes?
Tunneks enää ees miuta?
Hä?!
Mie jelppaan!
Oon se uros!
Tajuuks?
Muistatks ees?
Mikä miun rooli o?
Hä?!
Tajuuks?
Haluun uuvven kirjoittajan!
Tää kässäri o syvält!
Miul ei oo aikoihi ollu kunno roolii.
Jotai ihme sivuosii.
Harvoi ees reploi.
Tajuuks et mie meen hukkaa näi?
Hä?!
Elä siin toljota!
Sano ny jotai fiksuu!
Juma siun kaa!
Tajuuks se lyhyt koodi...
Lisäänny!
Muistaks?
Rankaas kirjotettu aikoje alus...
Elä ny sano?!
Oot hukannu senki?!
Joo.. Tiijän!
On siul jatkaja.
Haloo!
Ei se tappanu miuta!
Oon elos!
Haluun! HALUUN!!!
Tajuuks?
UROS sius elää!
Haluut sie tappaa sen?
Selite:
Tuost alust piti tulla kevätruno kuvaan.... Homma karkas kerralla taltee yksinpuheluks.. Juu.. Ja oon eellee sinut ihteni kans :-)
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kyllä "uroskin" osaa herkkä esteetikko olla ja värkkäillä narsissien kanssa. ;)
Huvittava, mainio runo.
se se vasta miehistä onkin!
Sivut