Tänää aamul
vähä enne ku alko vapaa haamul
ja duunivuoro kustil
sekä jännittyny oottaminen mustil,
mut ei ollu kuulunnu lepako viimone vinkasu
eikä kukon kiekasu
ja auringon nousuunki oli enemmä ku tovi
eikä johtajie viel missää nimes nousta sovi,
mut mansikki, mustikki ja moni muu
sillo jo lypsäjää navetas ammuu
ja leipuri on veet, jauhot ja hiivat sekas laittanu,
mut hiiva ei oo viel tehtäväsä hoitanu.
Sillo just mie olin onnekukkuloil
ja sie tukka takaa takkuloil
hymyilit miulle poskin punaisin
ja olit kaikist maailma naisist jumalaisin.
Selite:
Runo kuuluu rakkausrunosarjaan vaimolleni
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
oh, herkullinen iloruno, maalaiskuvineen
Hoo, kuinka kaunis maalaisrunonen. Yästä runosesta tulee paljon muistoja mieleen minulle.
Hyvin otoksellisesti kirjoitettu. Mukavan piristävä runonen (:
Sivut