olen eläimellinen, siitä kiitos

Kiitän tikan päästä
monesti tarpeellisesta.
Kestävän elämän kolhuissa
tekee pehmoisesta,
vaikkei voi puhua järkikäytöstä,
kuten alkuperäisissä puuhissa,
kuitenkin suojana,
jottei murskana.

Kiitos itsetuntonikin puolesta,
vaikka se on vapaa kodittomuuden huolesta,
todella kovasta kilpikonnan kilvestä.
Hyvän lisäsuojan se tuo,
jos itsetunto riekkuessa tipahtaa pilvestä
isännän jalkojen luo.

Sarvikuonon nahka
on hyvä varustus
jahka
alkaa teurastus
ja heiluu sanallinen karahka.
Kiitoksen aihe siis, ei vastus.

Nuo olivat samassa sarjassa
ja nyt ollaan jo karjassa.

Kiitos jotten saanut lehmältä
märehtijän luonnetta.
Ai, kuulostaa tyhmältä?
Miettipä monta huolen huonetta
voi olla
kunnes leviää polla
ja siksi muistan lehmän hermoistani kiittää,
sillä kärsivällisyys, miulle hyvin riittää.

Väheksyä ei pidä myös poromaisuutta,
sen sielun sosiaalisuutta
ja vahvuutta
kestää ankaruutta
sekä karuutta.

Myös kukkoudesta tulen kiitolliseksi.
– nyt menee aika kiinalaiseksi –
Ai, mie muka härkin?
Ottamalla mukaan eläinmerkin,
jota ylistetään uskollisuudesta?
Kyllä silloin ilkeää puhua kiitollisuudesta.

Pysyn kiitollisena yhä näissä
jaloissa siivekkäissä.
Haukan näkö ja nopeus
ei istu Taivaan apuriksi kutsuttuun kopeus
vaan laupeus ja suopeus.
Hyvän sadon noilla niittää
ja silloin kannattaa kiittää.

..sillä enhän silti ole inhimillisyyden vihollinen.