♥
♡
Liittynyt: 6.9.2003
Viimeksi paikalla: 26.12.2024 20:28
Asuinpaikka: Kuusankoski
Runoni ovat suurimmaksi osaksi miun silmien kautta katsottuna elämänkulkua. Tosin pientä sävytystä tuppaan usein käyttämään halutun lopputuloksen saamiseksi...
Runoilija kirjoittaa tyylillään
ja lukijat kulkevat mukana,
jos kulkevat,
omalla kyydillään.
Runot on "aina" olleet tapa purkaa tunteitani ja kirjoittaminen toimittaa "kallonkutistajan" virkaa miulle...
Varoitus! Kirjoittaja on syyntakeeton syntymäonnellinen... Sekin on kyllä paljastettu joissakin teksteissäni, mutta nyt voin olla puhtain mielin, kun sen tässä esittelyssäni kerroin.
Osiossa tarinat (päivitys vielä vaiheessa) on pojalleni kirjoitettuja saturunoja. Niitä suosittelen kaikille lapsenmielisille ja varsinkin sen puolen itsestään hukanneille... Tervetuloa vaan satujen ja tarinoiden luvattuun maahan, jossa totuus ja satu sekoittuvat toisiinsa kietoutuneina kuin rakastavaiset...
Osiossa aforismit (päivitys vielä vaiheessa) on syntymäonnellisen syntyjään onnellisia mieteitä ja kirjoitelmia, joita en halunnut/osannut muualle karsinoija....
Löydyn myös näistä:
https://www.rakkausrunot.fi/runoilijat/waltsu2
https://www.instagram.com/juha.tenhonen/
Kommentit
Niin se tekee, salakavalasti. Toisaalta yksinäisyys on eri asia kuin yksinolo, oli sitten kyse omasta vapaasta tahdosta tai olosuhteiden pakosta. Hyvä on oivalluksesi.
Miekii voisin olla joskus yksinäinen, ellei tuo epeli mokoma kaverina olisi. Epelillä on taito kutsua myös muuta porukkaa nyyttikesteihin.
Yksinäisyys on minullekin kovin tuttu tunne, joten tämä osui, upposi ja kolahti. Hyvin kirjoitettu runo yksinäisyydestä. Tykkäsin kovasti.
Naulankantaan!
Toisinaan aiheesi on ahdistava - yksinäisyys, koen sen kuitenkin eriasiaksi kuin olla yksin.
Loppuriimit luovat runoosi keveyttä.
Pidin.
Kiitos.
Yksinäisyys ei aina ole pahaa, tai siis yksin olo
Puhutteleva, hienosti muotoiltu teos
Kyllä tollasta se juuri on, siihen tottuu ja kun tottuu siitä ei oikein jaksa, eikä halua päästä irti.
Siinä on todella hyvä löhöillä pienessä itsesäälissä ja luulla olevansa koko maailman marttyyri, jonkin mitättömän mitään merkitsevän asian vuoksi, jota ei edes välttämättä ole olemassa, vaan se on kehittynyt itsestään yksinolon aiheuttaneen väärän illuusion vuoksi.
Kyllä nuo tuollaiset tuntemukset ovat tuttuja.
Yksinäisyyshän on juuri se peikko, joka hyvin herkästi tulee meille asumaan, jos en oikein ymmärrä yksin elämisen hyviä ja huonoja puolia ja osaa jättää hyvät sorkkimatta ja vain niitä huonoja yritellä muuttaa.
Hyvinpä kuljetti ajatusta tämäkin runosi.
Pahinta on, jos se tulee silloin, vaikkei ole yksin. Hyvä runo
Niimpä!
Vuan joskus sitä naottii siitäi tunteesta.
Erittäin toimiva kokonaisuus.
tuossa piilee kyllä totuuden siemen..yksinäisyys voi olla repivää tai sitten myös voimavara ja joskus tämä ero on niin häilyvä..
Yksinäisyydellä on myös useammat kasvot. Mukavaa ja sitten taas ei. Vai olisiko parasta vain tulla sinuiksi sen kanssa ;)
Huumorilla maustettu ja hauskasti muotoiltu runo.
tuttua tohinaa sanasi kertovat
huhhei en tahtoisi yksinäisyyttä kohdata
mut olen suomalainen
Hieno runo joka puhuttelee
Mielenkiintoinen runo; sitä voi tutkiskella eri kanteilta. Kyllähän yksinoloon voi tavallaan käpertyä niin ettei enää halua nähdä ihmisiä. Mutta tietty määrä, itselle sopiva, yksin oloa tekee hyvää ja antaa lepoa mielelle.
Sivut