Kun aamuyö saapu,
mä tiedän, etten kestä menettää.
Ei, en yhtään enää enempää.
Mä kuiskaan rakastavani,
kuiskaan tarvitsevani.
Nukut tietämättömänä,
kauniimpana kuin kukaan muu.
Näinhän tää lopulta loppuu.
Kohtalon ivaamana,
keskeneräisenä teoksena.
Mitä muutakaan saattoi edes odottaa?
Selite:
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi