Nimetön

haluisin aina vaan sanoo kuin tärkee oot
ja sanonkin, hiljaa mieles

oon mä sen joskus sanonu ääneenki
itkeny viel useammin yksin kotona
kun sä et tajua sitä
kuinka satuttaa elää unelmaansa vierestä

monta kuukautta ehtii aina mennä
ennenku tuut takas,
enkä mä ikinä ees tiiä tuutko
tai miks menit

silti mä vaan ootan sua palaavaks,
kun en mä osaa muutakaan
kun musta tuntuu etten voi
enää koskaan rakastaa ketään muuta

harmi ettet sä tiedä sitä