olen sinut
kalenteriini
korvamerkinnyt
13. kuukauden
32. päivä
klo -01.00
ajaksi jolloin mustat aukot
läpinäkyviksi muuntuen
heijastavat jumalaisten
puutarhojen tenhon ja lumon
rakkauden ollessa ainut polttoaine
jok'ikisen haaveen ollessa totta
ajaksi jota me emme ole keksineet
- emmekä, tuhonneet
kalenteriini
korvamerkinnyt
13. kuukauden
32. päivä
klo -01.00
ajaksi jolloin mustat aukot
läpinäkyviksi muuntuen
heijastavat jumalaisten
puutarhojen tenhon ja lumon
rakkauden ollessa ainut polttoaine
jok'ikisen haaveen ollessa totta
ajaksi jota me emme ole keksineet
- emmekä, tuhonneet
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tässä runossa jokin maallisen maailman tuolla puolen oleva on taitavasti ja hienosti ilmaistu ajassa, jota ei ole kalenterissa. Se on maallisen maailman negaatio, musta aukko, joka on läpinäkyvä, loogisen ja konkreettisen maailman ulkopuolella, ja siten sisällämme kuin mikään muu. Runossa se sanotaan, se on aikaan ja paikkaan sitoutumaton, kaiken yläpuolella oleva rakkaus, siis jumala. (Kirjoitin 'jumala' pienellä alkukirjaimella, ettei se liity mihinkään erityiseen uskontoon tai filosofiseen oppiin.)
elämä, kuolema, rakkaus - ajan toinen puoli
kiehtovia mieleen pulpahtavia ja sitä askarruttavia asioita
joihin ei kenelläkään ole vastauksia
Hienoa ajan hallintaa tässä.
Sivut