siinä viiden maissa aamuyöllä
takerrun positiiviseen ajatukseen
entä jos elänkin unta ja unessa
piilisi totuus, elämä
ja se jota elämäksi luulen
onkin
vain harhainen vääristymä
rikkonaisin reunoin
karusta todellisuudesta
jossa historia toistuu
ihmisen kärsimys ulottuu
polvesta polveen
itseään toistaen. henget kuristaen
kauneudet rumuudella peittäen
kun päivänkakkaran lehdet nypitään
sekavassa järjestyksessä 'sairastun -
en sairastu - sairastun - en sairastu'
kunnes päivän suoma valo katoaa
ikipilvien taa, arjen raskaus kurittaa jokaista eikä
jäljelle jää kuin kuulut torakat ja rotat
monenkirjavat kukkapellot, sienillä täyttyneet polkujen vieret, puolukkojen kisailu koriin pääsystä, jänön veitikkamainen kurkistus puunrungon takaa - valon siivilöityminen tammen keväisen herkänvihreän lehvistön lävitse, polulla kuivuvien havunneulasten tuoksu ja puron solina, lipolla raikkaan veden nautinta, sille korkeimmalle paadelle asettuminen laaksoon katselu, kiharan tien muodon ihastelu riemuiten, kädet avoimiksi heittäen kuin maailmaa syleillen - hei tää on mun juttu, tauluni, uneni ja totuuteni ---tänne haluan kun koronan karuus on enää ikimuisto sielussa ja tervehtyminen alkanut
heillä jotka ajan oikukas käyttäytyminen säästi
takerrun positiiviseen ajatukseen
entä jos elänkin unta ja unessa
piilisi totuus, elämä
ja se jota elämäksi luulen
onkin
vain harhainen vääristymä
rikkonaisin reunoin
karusta todellisuudesta
jossa historia toistuu
ihmisen kärsimys ulottuu
polvesta polveen
itseään toistaen. henget kuristaen
kauneudet rumuudella peittäen
kun päivänkakkaran lehdet nypitään
sekavassa järjestyksessä 'sairastun -
en sairastu - sairastun - en sairastu'
kunnes päivän suoma valo katoaa
ikipilvien taa, arjen raskaus kurittaa jokaista eikä
jäljelle jää kuin kuulut torakat ja rotat
monenkirjavat kukkapellot, sienillä täyttyneet polkujen vieret, puolukkojen kisailu koriin pääsystä, jänön veitikkamainen kurkistus puunrungon takaa - valon siivilöityminen tammen keväisen herkänvihreän lehvistön lävitse, polulla kuivuvien havunneulasten tuoksu ja puron solina, lipolla raikkaan veden nautinta, sille korkeimmalle paadelle asettuminen laaksoon katselu, kiharan tien muodon ihastelu riemuiten, kädet avoimiksi heittäen kuin maailmaa syleillen - hei tää on mun juttu, tauluni, uneni ja totuuteni ---tänne haluan kun koronan karuus on enää ikimuisto sielussa ja tervehtyminen alkanut
heillä jotka ajan oikukas käyttäytyminen säästi
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi