valon leikki puun rungoilla
hämärän taittuessa
päivän kullaksi
- taaempana avoimena läikehtivä meri
pinnallaan särkiparven ilakoinnin
eläväistä värettä
hän tarttuu henkiseen peitseen
aloittaa taistelun Pahuutta vastaan
mielessään koivuunnojaavan keijun hahmo
jolloin tuskin vielä mikään oli alkanut
- edes maailma -
Pahuudella on januksen kasvot
kun se hengittää sisäänsä
toisen elinvoiman
ja uloshengittäessään heittää nurin
tantereeseen jossa kyyt lepäävät
ja okaiset oksat viimeistelevät
uhrin olemassaolon
ja toinen puoli januksen kasvoista, hymyilee
toinen itkee ja suree
ja kun koivu tipauttaa keltaiset syksyn lehtensä
on keijun hameen helman pitsi repeillyt
ja sen katseessa, riipaisevan avunpyynnön tuntu
täynnä ihmetystä, kauhua ja pelkoa
hän koskettaa keijua hellästi olkapäälle
kuiskaa - elämä on rakkaus -
ja keiju nousee kuten keijut vain osaavat
Pahuuden yläpuolelle, taikasauvan heilautuksella
kyyt palaavat koloihinsa ja okaiset oksat
puhkeavat ruusuiksi, peitoksi maan päälle
ja uhri nousee kevyesti ja kulkee ruusujen
rajaamaa polkua kohti tulevaa, kohti avointa porttia
jonka takana
valon leikki puun rungoilla
hämärän taittuessa
päivän kullaksi
- taaempana avoimena läikehtivä meri
pinnallaan särkiparven ilakoinnin
eläväistä värettä
hän sulkee portin takanaan
hymy kasvoillaan
hämärän taittuessa
päivän kullaksi
- taaempana avoimena läikehtivä meri
pinnallaan särkiparven ilakoinnin
eläväistä värettä
hän tarttuu henkiseen peitseen
aloittaa taistelun Pahuutta vastaan
mielessään koivuunnojaavan keijun hahmo
jolloin tuskin vielä mikään oli alkanut
- edes maailma -
Pahuudella on januksen kasvot
kun se hengittää sisäänsä
toisen elinvoiman
ja uloshengittäessään heittää nurin
tantereeseen jossa kyyt lepäävät
ja okaiset oksat viimeistelevät
uhrin olemassaolon
ja toinen puoli januksen kasvoista, hymyilee
toinen itkee ja suree
ja kun koivu tipauttaa keltaiset syksyn lehtensä
on keijun hameen helman pitsi repeillyt
ja sen katseessa, riipaisevan avunpyynnön tuntu
täynnä ihmetystä, kauhua ja pelkoa
hän koskettaa keijua hellästi olkapäälle
kuiskaa - elämä on rakkaus -
ja keiju nousee kuten keijut vain osaavat
Pahuuden yläpuolelle, taikasauvan heilautuksella
kyyt palaavat koloihinsa ja okaiset oksat
puhkeavat ruusuiksi, peitoksi maan päälle
ja uhri nousee kevyesti ja kulkee ruusujen
rajaamaa polkua kohti tulevaa, kohti avointa porttia
jonka takana
valon leikki puun rungoilla
hämärän taittuessa
päivän kullaksi
- taaempana avoimena läikehtivä meri
pinnallaan särkiparven ilakoinnin
eläväistä värettä
hän sulkee portin takanaan
hymy kasvoillaan
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kiehtovaa kerrontaa,pidän.
Tämä taitaa ollakin eräänlainen häränsilmä. vesipyörre joka hetkessä vetaissee ihan umpisukkeloon.
arjen tunteissa hämmennys on usein kuin toden kysymys
Sivut