tuo outo

hän

tuo outo tuleentuijottaja
tuulen kuulija
elämäntaulun
vänkyräisin linja

istuu selin
kasvot kivessä kiinni

puhaltaa

ja kivestä leijailee
tuhat keijua taikasauvoineen

hän

tuo outo tuleentuijottaja
tuulen kuulija
elämäntaulun
vänkyräisin linja

hymyilee

ja kivestä leijailleet
tuhat keijua taikasauvoineen

hymyilevät takaisin

ja!
aurinko nousee nopeutetusti
- hymyilee kuten siltä odotetaankin

ihme on tapahtunut, kun, koko maailma nauraa
ja sen naurun resonoinnin kuulee koko mittaamaton avaruus

tuo outo tuleentuijottaja
tuulen kuulija
elämäntaulun
vänkyräisin linja

kääntää kasvonsa kivestä
karrelle hiiltyneet, pahoin hapottuneet

hymyilee valkoisin hampain

nappaa tuulen henkäisystä, sen kuljettaman
keijun helmuksista voimakkaan otteen

ja, on, voimallisesti ja tunnistettavasti poissa.
jäljelle jää vain kivi,
jossa hänen kasvojensa painauma todistaa
että hän joskus oli

tuo outo auringonnaurattaja
tuuleen tarttuja
suorin yhteys 
ikuisuuteen