kun myrskyn viimeinen lieve
käy kasvoilla lähes hellästi
on aika kääntää suunnin
sinne minne meni, katosi
mukanaan tulenpalava katku
ja savuuntuneet siemenet
synkkien pilvien luomat syvät varjot
-
lehahduttaa kasvoille armias hymy
silmiin uudennuoren loiste ja kipinä
sydän täyteen rakkautta ja iloa
siinä aistimuksessa hellittää, kelliä
ja rentouttaa olemuksensa mantelitumaketta myöten
kyyneljämillä sydänjuuria kastellen
-
todeta, elämä ei ole mitään ilman
myrskyn vaikutusten tarkkailua
eikä ihminen mittansa arvoinen
jos ei siihen annetuin tylyin opein ojennu
käy kasvoilla lähes hellästi
on aika kääntää suunnin
sinne minne meni, katosi
mukanaan tulenpalava katku
ja savuuntuneet siemenet
synkkien pilvien luomat syvät varjot
-
lehahduttaa kasvoille armias hymy
silmiin uudennuoren loiste ja kipinä
sydän täyteen rakkautta ja iloa
siinä aistimuksessa hellittää, kelliä
ja rentouttaa olemuksensa mantelitumaketta myöten
kyyneljämillä sydänjuuria kastellen
-
todeta, elämä ei ole mitään ilman
myrskyn vaikutusten tarkkailua
eikä ihminen mittansa arvoinen
jos ei siihen annetuin tylyin opein ojennu
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runosi kohentaa lukijan ryhtiä.
Upea.
Sivut