pitää kirjoittaa jouluruno!
aaseista ja tammenlehvistä
pyhistä ihmisistä ja pojasta jumalan
kuviosta sinitaivaan
kun saturnus oli konjunktiossa jupiteriin
ilmiön kirkkaus persian tietäjät perille johti
ja saattajat lasta lahjoin tervehtivät
kultineen ja mirhamineen
oli varmaan ymmällään Maria
tuo vaimo puuseppä Joosefin
kun enkelit lauloivat
ja pasuunatkin jossain taisivat soida
kenet synnytinkään? ketä kohdussani kannoin?
lastako Jumalan, uutta kuningastako maailmaan?
alkoi kivinen elonpolku jeesuksen
kuin korreloimassa elämää ihmisen
elämänsä lähes kotikonnuille päättyi
kera ristisaattueen ja orjantappuraseppeleen
äidin sydämen tuska ja murhe
kun poikansa syyttömänä tapettiin
uskossaan yhteen Jumalaan
ei kuninkaaseen, ei mammonaan maalliseen
oli paljon hällä tukijoita
oli uskonveljiä lähellä kaksitoista
ja muita hengenheimolaisia ja sisaria monia
rakkauden ja hyvyyden apostoleja
hyvyyden sanomaa eteenpäin jakoivat
ilman someakin kulki viesti läpi maailman
vuosisatojen taistoissa teesit
uskonnoksi muokkautuivat
monet ovat olleet vitsaukset ihmiskunnan
vuosituhansien aikana, aikana jälkeen Jeesuksen
helppoa on uskoa että jotain kovin totta
hänen sanomassaan piili
koska vielä tänäänkin sen vaikutus
yli koko maailman kiirii
vaan rakkaus, tuo voima ihmiselle suotu
ei ole kaikille luotu, ei sydämiin tuotu
kun ihminen kärsii, kärsii koko maailma
kun sota tappaa ja kansoja kurittaa
aseet laulavat ja sijoittajat voittavat
viha ja kateus ovat muokanneet sydämet kiviksi
rakkauden sanoman lävistämättömäksi
näinkö lienee tarkoitettu, paha voittaakin
oliko turha syntymä jeesus nasaretilaisen?
korpit ja hyeenat lisääntyvät
aamuruskon puna himmenee
sateenkaarenkin väri haalenee
on vaimennut Jumalan ääni aseiden meluun
ja ihminen toistaan tappaa
käskyistä antikristusten
heidänkö lienee tuleva maailma
ja rauha ja rakkauden sanoma
vain etäistä, utopistista harhaa ja unta
aaseista ja tammenlehvistä
pyhistä ihmisistä ja pojasta jumalan
kuviosta sinitaivaan
kun saturnus oli konjunktiossa jupiteriin
ilmiön kirkkaus persian tietäjät perille johti
ja saattajat lasta lahjoin tervehtivät
kultineen ja mirhamineen
oli varmaan ymmällään Maria
tuo vaimo puuseppä Joosefin
kun enkelit lauloivat
ja pasuunatkin jossain taisivat soida
kenet synnytinkään? ketä kohdussani kannoin?
lastako Jumalan, uutta kuningastako maailmaan?
alkoi kivinen elonpolku jeesuksen
kuin korreloimassa elämää ihmisen
elämänsä lähes kotikonnuille päättyi
kera ristisaattueen ja orjantappuraseppeleen
äidin sydämen tuska ja murhe
kun poikansa syyttömänä tapettiin
uskossaan yhteen Jumalaan
ei kuninkaaseen, ei mammonaan maalliseen
oli paljon hällä tukijoita
oli uskonveljiä lähellä kaksitoista
ja muita hengenheimolaisia ja sisaria monia
rakkauden ja hyvyyden apostoleja
hyvyyden sanomaa eteenpäin jakoivat
ilman someakin kulki viesti läpi maailman
vuosisatojen taistoissa teesit
uskonnoksi muokkautuivat
monet ovat olleet vitsaukset ihmiskunnan
vuosituhansien aikana, aikana jälkeen Jeesuksen
helppoa on uskoa että jotain kovin totta
hänen sanomassaan piili
koska vielä tänäänkin sen vaikutus
yli koko maailman kiirii
vaan rakkaus, tuo voima ihmiselle suotu
ei ole kaikille luotu, ei sydämiin tuotu
kun ihminen kärsii, kärsii koko maailma
kun sota tappaa ja kansoja kurittaa
aseet laulavat ja sijoittajat voittavat
viha ja kateus ovat muokanneet sydämet kiviksi
rakkauden sanoman lävistämättömäksi
näinkö lienee tarkoitettu, paha voittaakin
oliko turha syntymä jeesus nasaretilaisen?
korpit ja hyeenat lisääntyvät
aamuruskon puna himmenee
sateenkaarenkin väri haalenee
on vaimennut Jumalan ääni aseiden meluun
ja ihminen toistaan tappaa
käskyistä antikristusten
heidänkö lienee tuleva maailma
ja rauha ja rakkauden sanoma
vain etäistä, utopistista harhaa ja unta
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ajatukset hengittävät ja syvenevät toivon ja tahdon ikisanoillasi.
Sivut