riemusta hehkuvat kesän kukkaset
hän istuu intensiivisesti tuijottamassa
peloissaan ikäänkuin paikkaansa kuihtuisivat
mustavalkoisiksi muuntuisivat
entisajan rainaksi
huonoksi elokuvaksi
jossa orvot lapsiparat eläisivät kerjuulla
ja sodista palaajat olisivat rampautuneita
kotona olleet kuin itsensä varjoja
kukkien tuijottaja säpsähtää, herää hetkeen
kuin pitkältä matkalta palanneena
huoahtaa, hymyilee
ottaa käteensä maahan lipsahtaneen kirjan
kauempana jossain ääntelevät naurulokki ja haahka
kuin olisivat samassa unimaisemassa käyneet
ja uudelleen äänensä löytäneet
hän istuu intensiivisesti tuijottamassa
peloissaan ikäänkuin paikkaansa kuihtuisivat
mustavalkoisiksi muuntuisivat
entisajan rainaksi
huonoksi elokuvaksi
jossa orvot lapsiparat eläisivät kerjuulla
ja sodista palaajat olisivat rampautuneita
kotona olleet kuin itsensä varjoja
kukkien tuijottaja säpsähtää, herää hetkeen
kuin pitkältä matkalta palanneena
huoahtaa, hymyilee
ottaa käteensä maahan lipsahtaneen kirjan
kauempana jossain ääntelevät naurulokki ja haahka
kuin olisivat samassa unimaisemassa käyneet
ja uudelleen äänensä löytäneet
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Runossasi runon kokija on valveunessa, jossa ollaan unen ja valveen rajalla. Hän on tietoinen tilastaan tässä ja nyt, kuitenkin hetkittäin kaukana poissa täältä. Merkittävää on se, että hän ottaa herättyään kirjan käteensä, ja uppoutuu fiktiiviseen maailmaan, ja siten taas unohtaa olevansa tässä ja nyt. Kiinnostava on myös runon nimi, ei 'valveuni' vaan 'valveunonen'. Se pienentää unessa oloa, mutta siinä 'unosessa' ehtii käydä pitkällä matkalla.
Sivut