mikä draaman kaari unimaisemassa!

unessa ihanan syvässä
          ruusupeitteisen muurin takana
          talo kuparipakotettuine ovineen
          seinien marmorit
          takat ja pergolat
          loivat kehykset onneen maalliseen
          - pihalla seisoi vanha mustangi, uskollinen hevonen
          makuuhuoneissa tuntuivat tuoksut villien hetkien -
kynttiläillallisella kuitenkin
vahvistuivat säröt peilien
ylsivät salien tomuisiin nurkkiin valot soihtujen
taakse värikylläisten gobeliinien sekä raskaiden gardiinien

himmeät peilit paljastivat kasvot tyylikkään isäntäväen
vääristyneinä tosin näyttivät kuvastimet ilmeet ihmisten
onnettomien silmien, alla lisäksi karut linjat suupielien

            marmoripatsaat puutarhassa sammalpeitteissä
            suihkulähteen vesi kuin syvässä suonsilmäkkeessä

oli aika ajanut ohi maisemaan istutettujen ihmisten
mennyt korskeus siirtynyt sarjaan rappioitumisten
eivät kyenneet entiset suuruudet luopua mistään
eivät jakaneet toisille mitään omista hedelmistään

ja niin, jonain hetkenä tulevassa
löytyvät jäännökset kahden ihmisen
luurankoina vieres illallispöydän mahonkisen

eivät osanneet onneen tarttua ja maallista hyväänsä jakaa
varjelivat omaansa kuin spasmissa ikään

kohtalonsa vankeudesta kuolema heidät vapautti
itsekkäät piruparat vasta silloin merkityksiä tajus
kun tuonen pelimannit matalia säveleitä soitti
oli lappu kirjoitettu hienolla kalligrafialla
alle luisten sormien tumman pöydän tomuisella pinnalla
              
              hiipui hiljaa liekki maallisen onnelan
              varjot kun ottavat omakseen ihmisen
              kuin ihmislihaa syödäkseen
              taistelkaa siis taistelkaa
              onnenne puolesta ja sitä jakakaa
              silloin se lisääntyy ja sydämet täyttää
              ahneuskin katoaa ja rakkaus voittaa 
              lisbet ja robert xxx