ihminen ihmiselle

mitäköhän aamutuimaan 
miettii tämä ämmärukka
                  kun valo siilautuu oksistojen lävitse
                  varjot tunkeutuvat ikkunoista eteiseen
onkos tämän elämän perimässä hukka
                  kun tiiviin mullan lävitse nostaa päänsä kevään kukka
                  ja lintujen rakkauslaulut täyttävät koko ilmatilan
vai kajastaako valo muijalle jo mullan alta
                  kun lauhea sävy on aalloissa merenlahden
                  ja kun kaislat taittuvat kasvaakseen uudelleen

ei - ei - pois kuolinkellojen loimotus
                  lempeä tuuli tuo viestin vieläkin kauempaa
                  kasvata itsestäsi jotain entistä kauniimpaa

mikä ihana elämän toivotus
joss' tärkein on kuitenkin saavutus
olla ihminen ihmiselle, läheinen läheiselle
jatkuva koulu, arvokas oppimäärä
hiuk' turhankin vaikeaa toteutukselle
sillä
milloinkaan ei tiedä paljonko aikaa jäljellä on