hän astahti taloon jossa lukitut ovet
näki harmaita päitä kerääntyneinä
pöytien ääreen - hiljaisuus henki
ahdistusta ja pelkoa
kukaan ei vastannut tervehdykseen 'päivää'
näillä ihmisillä olikin jo, pitkä ilta
hoitajilla kiire olla hiljaa
hän löysi tätinsä pöydän äärestä nukkumasta
unohdettu sijoilleen ruokailun jälkeen
- pää retkotti holtittomasti
herätettäessä, silmien katse etäällä
huoneessa sänky, tyhjä nokkamuki
piirongilla transistoriradio
vessan lattialla vaatemytty
yöasu sinne heitetty
toinen tuoli tuotiin, vaasi kukille
ei kysytty mitään tädistä
mistä tykkää, minkälainen on
ei hymyilty, ei, ei hymyilty
mutta hoitajan päässä
juurivärjätyn tukan kiilto
kuin merkkinä omasta elämästä
ulkopuolella
--
poislähdettäessä
ei kukaan vastannut tervehdykseen
'näkemiin'
ja ulko-ovi paukahti takanamme säppiin
näki harmaita päitä kerääntyneinä
pöytien ääreen - hiljaisuus henki
ahdistusta ja pelkoa
kukaan ei vastannut tervehdykseen 'päivää'
näillä ihmisillä olikin jo, pitkä ilta
hoitajilla kiire olla hiljaa
hän löysi tätinsä pöydän äärestä nukkumasta
unohdettu sijoilleen ruokailun jälkeen
- pää retkotti holtittomasti
herätettäessä, silmien katse etäällä
huoneessa sänky, tyhjä nokkamuki
piirongilla transistoriradio
vessan lattialla vaatemytty
yöasu sinne heitetty
toinen tuoli tuotiin, vaasi kukille
ei kysytty mitään tädistä
mistä tykkää, minkälainen on
ei hymyilty, ei, ei hymyilty
mutta hoitajan päässä
juurivärjätyn tukan kiilto
kuin merkkinä omasta elämästä
ulkopuolella
--
poislähdettäessä
ei kukaan vastannut tervehdykseen
'näkemiin'
ja ulko-ovi paukahti takanamme säppiin
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
ihmisen yksinäisyys on suurta, huomio pienen pieniä hetkiä, joillakin
jatkuvaa ohimarssia - pidän runosi syvistä maisemista
Sivut