reppu olalle ja uudet kengät, bussikuskien nyrpeät naamat
oletko vastassa
puiston penkillä metsikön laidassa
vai vieraassa satamassa
jossa sumutorvet trööttäävät
ja väki liikehtii hermostuneesti
vaiko kaupungissa, jossa kirkkojen tornit
peittyvät sumuun ja smogiin
sen harmaudessa
arkisointisessa hieltä haisevassa elämän temppelissä
jossa flyygelin kannet on tuunattu pläkillä
vasaroin moukaroitu, koristeltu hienoin koukeroin
tuubat täytetty harrastebetonilla
elementeiksi pihoille, tilataiteeksi toreille
missä sinivuokko kasvaa kahden kiven väliin
eikä välitä jurosta ympäristöstään, se pieni, se on vain läsnä
symbolina kaiken uudelleen synnylle, toivolle
härskissä ympäristössä, vastalauseena
polluution mustaksi hapettamalle kiviseinälle
vai kahvilassa jonka ikkunoissa on pitsiverhot
ja kuivakukkahärpäkkeet tappavat fengshuin - oh no, save me -
kun sinulla, sinulla on yksinkertaisesti liian kopperot kourat
tarttuaksesi sirosti hienoon posliiniin - ämmien juttuja - läikytät kahvin housuillesi
tarjoilijan jähmettyessä niille sijoilleen
tarjottimen täristessä käsissä hetken kuin soolon jälkeinen rumpukalvo
kunnes syöksyy peilin ääreen katsastamaan öljytyt hiuksensa
ja tarjoaa sinulle kiireesti puhtaan valkoisen pyyhkeen
pyyhit vaimeasti hymyillen intiimialueeltasi kahvin tuottaman läiskän
ei se mitään, lohdutan, olisihan tahra ripulin jälkikin voinut olla
vai odotatko minua
huokaisemaan sinisen taivaan kätköistä löytyvää
rakkauden sanomaa, avointa syliä ja suudelmaa
juoksemaan luonnonkukkaseppele päässä vallattomasti
toisiamme kisaillen karkuun
kauriiden luodessa pitkiä katseita metsikön laidalta
niittyvillan höttöisten kukintojen hajotessa ilmaan, buff
ja - heittäydymme kanveesiin, rinnakkain, hengästyneinä
pilvilampaita, cumuluksia laskien, riemukkaasti nauraen
vai sanonko - älä odota
en kuitenkaan tule, ja jos satun tulemaan
niin se onkin, aivan toinen tarina
oletko vastassa
puiston penkillä metsikön laidassa
vai vieraassa satamassa
jossa sumutorvet trööttäävät
ja väki liikehtii hermostuneesti
vaiko kaupungissa, jossa kirkkojen tornit
peittyvät sumuun ja smogiin
sen harmaudessa
arkisointisessa hieltä haisevassa elämän temppelissä
jossa flyygelin kannet on tuunattu pläkillä
vasaroin moukaroitu, koristeltu hienoin koukeroin
tuubat täytetty harrastebetonilla
elementeiksi pihoille, tilataiteeksi toreille
missä sinivuokko kasvaa kahden kiven väliin
eikä välitä jurosta ympäristöstään, se pieni, se on vain läsnä
symbolina kaiken uudelleen synnylle, toivolle
härskissä ympäristössä, vastalauseena
polluution mustaksi hapettamalle kiviseinälle
vai kahvilassa jonka ikkunoissa on pitsiverhot
ja kuivakukkahärpäkkeet tappavat fengshuin - oh no, save me -
kun sinulla, sinulla on yksinkertaisesti liian kopperot kourat
tarttuaksesi sirosti hienoon posliiniin - ämmien juttuja - läikytät kahvin housuillesi
tarjoilijan jähmettyessä niille sijoilleen
tarjottimen täristessä käsissä hetken kuin soolon jälkeinen rumpukalvo
kunnes syöksyy peilin ääreen katsastamaan öljytyt hiuksensa
ja tarjoaa sinulle kiireesti puhtaan valkoisen pyyhkeen
pyyhit vaimeasti hymyillen intiimialueeltasi kahvin tuottaman läiskän
ei se mitään, lohdutan, olisihan tahra ripulin jälkikin voinut olla
vai odotatko minua
huokaisemaan sinisen taivaan kätköistä löytyvää
rakkauden sanomaa, avointa syliä ja suudelmaa
juoksemaan luonnonkukkaseppele päässä vallattomasti
toisiamme kisaillen karkuun
kauriiden luodessa pitkiä katseita metsikön laidalta
niittyvillan höttöisten kukintojen hajotessa ilmaan, buff
ja - heittäydymme kanveesiin, rinnakkain, hengästyneinä
pilvilampaita, cumuluksia laskien, riemukkaasti nauraen
vai sanonko - älä odota
en kuitenkaan tule, ja jos satun tulemaan
niin se onkin, aivan toinen tarina
oletus
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
omia muistoja harvoin kuitenkaan ovat!
Ihan kuin alkaisi elää...
uudelleen ja uudelleen, kiittelee Marle :)
Sivut