oppi linnuilta

äänitän lintuja
jotka eivät huuda tuskaa
eivätkä antipatiaa
eivät vihaa eivätkä kateuksiaan

äänitän lintuja
jotka huutavat iloaan
jotka taitavat myötämielen
jotka liruttavat herkin kurkuin
yhtä ja ainoaa sanomaa
                elän ja laulan
                olen olemassa täydesti
                tässä ja nyt
                           vaikka sitten vain pienen ihmishetken

talvi-illan kolmelta jo hämärtyessä
täytän olotilan äänimaisemalla
                 joka avaa mielelle näkymän
                 herkkään koivikkoon ja niityn tupasvillat
                 heilahtelevat tahtiin äänityksien
aurinko, tuo kapellimestari kesien
                 nauraa leveästi silmää nikaten
                 talvi-illan kesätunnelmassa on kuin onkin
                 kuulijalle salaviesti tarjota

me tulemme taas, älä masennu äläkä murjota