vihollinen

huolet kuristavat mieltäni metallipannan lailla
ja vanha vihollinen hiipii jälleen vereeni

kuin ei olisi koskaan ollutkaan poissa.

se väsyttää minut tottuneen metsästäjän elkein,
myrkyttää mieleni happamilla sanoillaan,

saa minut vihaamaan kaikkea mitä olen.

se vyöryy päälleni hyökyaallon lailla,
hukuttaa minut voimattomana pyörteisiinsä

vahvempana kuin koskaan ennen.

taistelen vastaan viimeisillä voimillani vaikka
tiedän sen vievän minut kuten ennenkin

antaudun lopulta kerta toisensa jälkeen.

vihollisista pahin on entinen ystävä,
sairaudeksi muuttunut salainen pahe

joka ottaa kaiken antamatta mitään.