tuulen viemää

Mulla yksi toive on yli kaiken muun
Sen täyttäis päivä sumuinen
Jälkeen sateen hiljaisen
Hän saapuis luoksein hiljakseen ja syliin läpimään voisin vihdoin nukahtaa
Sen illan jälkeen hämyisen ei mikään ennalleen jää
Hänen kanssaan junaa hypähdän kohti uutta ja tuntematonta

Kert:

Tuulen viemää on päivät nuo edelliset
Tuulen viemää riidat ja vihaisuus tuo
Aallot lyö rantoihin
Tuo uskoa haaveisiin
Ja tuuli tuo rakkauden
Vahvistaen

Ensin halki metsien pimeiden
Kallioiden kolkkoisten mäntyjen
Valon tuo pimeään tähdet ja kuu
Aurinko lämmittää
Tuntea saa viiman tuulen
Meren aaltojen kuohujen
Äänet hiljaisimmatkin nyt sulonsa suo
Tunne iloa viatonta hilpeyttä
Rakkautta sävelten kultaisten
Julmuus ja suru saa nyt vaihtaa maisemaa´

kert:

Tuulen viemää on päivät nuo edelliset
Tuulen viemää yksinäisyys iltojen ain
Tuulen viemää riidat ja vihaisuus tuo
Aallot lyö rantoihin
Tuo uskoa haavesiin
Ja tuuli tuo rakkauden
Vahvistaen

Tuuli tuo, tuuli vie
Siitä koskaan tietää ei voi
Mutta uskoa saa luottakaa
Käykää syliin hälvenevään

Tuulen viemää
Tuulen tuomaa
Saa mut uskomaan
rakkauteen...