Vasten kasvojani

Ero tämä ei ollut lopullinen.
Niin me sanottiin, väitettiin elämän vielä olevan onnellinen.

Molemmat meistä sen tiesi.
Ei minua ilman sinua, eikä meitä kumpaakaan enää olisi.

Kadottiin me niin hiljaa hämyyn illan.
Minä palasin luo muistojen, näin heti mielessäni sen sillan.

En minä mitään tahdo enään.
Nähdä en tulevan uuden kevään.

Kun kanssasi sinun en olla enää saa.
Eikä kukaan minua enää ikinä koskaan halaa.

Meri, se viileä vasten kasvojani.
Minut pois veisi, en enää muistaisi haaveitani.

Nyt näen sinut itkevänä.
Haudallani ryhdittömänä.

Himmeä on liekki tuikun, kiveni vieressä.
Sydämeni yhtä lailla nyt himmenemässä.

Katosit, enkä enää sinua nähnyt.
Suljen silmät, sain tarpeekseni juuri nyt.