Kun määränpää on missälie,
ei ole enää se kultainen keskitie
se polku joka ovellesi vie
Kuun valon alla, taivahalla tähtien
sikermä toistaa yksinäisyyden perikuvaa
Muistuttaa julmuudesta maailman
sinitaivaan avartavan kaihoisan tunteen
kosketus antaa iholleni
Ottaisitko etäisyyttä,
kääntyisitkö hiljaa pois
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Kaunista
Vahvaa tunnetta runossa.
Tämä on hieno, hieno runo! Erityisesti pidin ensimmäisestä säkeistöstä.
Kiitos sinulle kommentistasi :)
Runojen loppusoinnut tuppaavat yleensä viemään lukufiilikseni jostain selittämättömästä syystä, mutta lukemissani runoissasi kihelmöinti mahanpohjassa säilyy. Hienoja! Ja kiitos arvostelustasi.
Sivut