Jonossarunoilija

Ihmisinä olemme oppineet lukemaan toistemme sanoja, kertomaan samoin kielin, oppineet toistemme hiljaisuutta, sitäkin. Oppineet sielujemme salaisuutta, oppineet odottamaan, sellaisenkin sanoiksi pukien kuin uniemme kuteen, äänettömien sanojemme kautta toisemme tuntemaan. Olemme oppineet tulemaan untemme uniin levätäksemme jotta jaksaisimme kukin omalla näyttämöllämme. Mutta kertomaan kuin kirjoittamaan samaa kirjaa emme vielä aivan ole oppineet kuin elämään samaa elämää jossa kuitenkin elämme villi etäisyys välillämme ehkä oma etäisyys itsemme kanssa, siihen uskoen ratkaistaksemme yhteytemme salaisuuden.