ruskan täyttämä meri alapuolellani
parveke kulunut, ruostunut, elänyt
kaiteen päällä tasapaino
tasapaino horjuttaa halua elää.
tasapaino kuihtunut sydämmessäni
elämän tasapaino
alkaa hidastettu sukellus
sukellus epäonnistumisien vilinään
ei enää kääntyä voi.
elämän kauneus rumuus
elämän rumuus kauneus
nyt yhdentekevää
koska sinä
sinä et enää sydämmessäni asu
muuttanut pois
toiseen sydämmeen
nyt iskeytyy ruumis, sielu, mieli
nyt iskeytyy mereksi luultuun
kova maa lehtien täyttämä se vain on
hänelle ei se ole vain
se on kaikki mitä jäljellä
nyt ei enää sitäkään.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
mitenkä voi tasapaino horjuttaa elämää. sitä en ymmärrä.
pidin todella paljon runosta. se on sopivan lohduton minun mieleeni
Lopullisen surullista...
koskettavaa tasapainottomuutta.