Runoinen Mies

Ituhippimäinen isäntänsä Ilmo innoitti rohkeita rusakkoja ravitsemaan ruohon rikkautta,

ilmoittamaan isommilleen istutuksista ilman hauskuutta haalistavaa haikeutta.

Maaperän muokkaaminen masensi multakäpäliä, viiksiturville vainio virvoitti vakautta.

Sebastian savusti sillien sijaan valitsemiaan vihreitä vihanneksia vaoista villeistä,

keräten koriinsa kasvattamiaan kasviksia, välittämättä vähäisistä vesisateista viileistä.

Kotona keitteli kaappaamansa kalleudet kattilassa kuparisessa, tuhoten todisteet törkyisistä teistä.

Sebastian sai savustamansa saaliin syötettyä sukulaisilleen suopeille,

kun kolojen käyttäjät kärsivät köyhyydestä, valmistamiaan vihanneksia vei hän heille.

Sebastian sai suitsutusta suopeasta sakin suojelustaan, välittäen vahvistuksen vähäosaisten vaateille.

Matilda mietiskeli monasti malleja mahtavia, puhumaan pyrki puolesta pörröisten politiikkaan,

sanelivat seuralliset sukulaiset sanoja, anteliaasti apua antoivat arvojen aseptiikkaan.

Arvokkuutta aikoivat avustajat antaa energisoivana ensiapuna ehostuksen estetiikkaan.

Matilda matkusti myötäänsä milloin mihinkin myötäillen mainittelemaan muokkaajia maan,

onnellisena oikomaan otettuja alkuaskeleita avuttomien, asiantuntevaa apuaan alituiseen antamaan.

Päivän päättyessä pysähtymiseen pikkutunneilla lähettiläämme levähti löhötuoliin lukemaan.

Mukautuminen kävi mahdolliseksi.