Naiseuteni napit sängyn alta löysin.
Pienet valkoiset neljän reijän pukimet vierineet
piiloon pakoon hus pois edestä kadotkaa.
Kevään ensimmäinen hameen riekale reppana
hirttoköydessään oven karmilla.
Kuka lie naulakkoon nakannut.
Istuessani kehdossani
pikkuisessa antiporttolassani
en saata miettimättä olla
milloin himoni parhaaksi ystäväkseni muuttui.
Ja missä kohdassa pudotin kauniin naivin
rakkauteni sängyn laidaltani alas.
Niin tai näin.
Eivät huuleni valita.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
