Aurinko nousee Niilin ylle
Valaisee surun täyttämiä kasvojasi
Istun vierelläsi, pidän sinua kädestä
Kun kuljetamme isäsi hänen viimeiselle matkalleen
Niili loistaa melkein häikäisevästi aamuauringossa
Koko kansa suree
Mutta vain minä muistan surra sinuakin
Lapsuuden huolettomuus ja leikit
Ovat nyt jääneet kauas taakse
Miekat ovat nyt aseita
Ja valta todellista
Sinä olet nyt kuningas
Koska suret, et vielä ehdi pelätä
Mutta minua pelottaa sinun puolestasi
Siksi vannon näin,
Olen aina rinnallasi
Ja kun en enää voi olla
Ammit minut nielköön kun Niili juo vertani
Selite:
Ammit on kaikille tiedoksi muuten Muinaisten Egyptiläisten mytologiassa hirviö, joka söi syntisten sydämet, kun ne eivät päässeet tuonpuoleiseen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Olen aina pitänyt Egyptistä. Ymmärsin juuri etten ole pahemmin vaivautunut perehtymään sen tarustoon ollenkaan, mikä on omalla tavallaan sääli.
En itse asiassa tiedä, mikä tässä vetosi niin laajalti. Ehkä eniten se, että tässä on niin alakuloinen ja synkeä tunnelma, että iho nousee kananlihalle, mutta kuitenkin on aamu (huom, Luojalle kiitos et valinnut iltaa ajankohdaksi.) ja Niili loistaa aamuauringossa etc. etc. Se ristiriita, sehän se oli - itse olen niin ristiriitainen henkilö, että pakkohan minun on tykätä ristiriitaisista runoistakin.
"Lapsuuden huolettomuus ja leikit
Ovat nyt jääneet kauas taakse
Miekat ovat nyt aseita
Ja valta todellista"
Tiedätkö, varsinkin tuo viimeinen kolahti. Syytä en jälleen kerran tiedä. Lopetus kruunaa koko komeuden, kirsikka kermavaahtokakun päällä. Aplodit sinulle tästä ja hyviä runoiluja tästä eteenpäin, sinä olet hyvä tässä :)
Oikeesti tää on kaunis ja surullinen!
Sä osaat kuvata tunteita tosi hyvin
"Mutta vain minä muistan surra sinuakin"
Tätä lukiessa mulle tuli ihan kylmiä väreitä.
Kuvaat Niiliä ja Egyptiä tosi kauniiisti ja surullisesti.
Pidän tosi paljon kirjoitustyylistäsi, ja tämän runon teema (ystävyys?) kosketti mua
Jatka samaan malliin!! "D