Tenhoavat tuoksut täyttävät nenän
Kun astun ruusujen tarhaan
Kaikenväriset ruusut tuijottavat minua tuomiten
Omista pensaistaan
Niiden värit hehkuvat kirkkaina silmiini
Ne kuiskailevat syytöksen sanoja tuulessa
Ruusut ja minä olemme samanlaisia,
Sanoin kerran hänelle.
Tenhoavan kauniita ja houkuttelevia,
Mutta se kauneus voi noitua,
Ja saada unohtamaan järjen
Ja kun kurotut poimimaan ruusun pensaasta,
Et niiden kauneudelta huomaa varoa teräviä piikkejä
Anna anteeksi, suojattini
En tahtoisi jättää sinua näin
Mutta kuten ruusut kuolevat ilman aurinkoa
Ilman sinua minäkin kuihdun niiden tavoin
Sinä, ainoa jonka olisin toivonut poimivan minut
Ja olematta tarpeeksi järkevä varomaan piikkejäni
Poimitkin erään toisen
Tiikerinliljan
Se on lämpimän ja iloisen värinen kukka
Ilman teräviä piikkejä
Ilman pahaenteistä nimeä kuten Hauta
Vain iloinen hymy ja tiukka syleily
Ruusut tuijottavat edelleen
Käännyn pois
En kestä noita katseita
Jumalani, onko tämä rangaistukseni?
Rangaistus piikeistäni joita käytin miehiä vastaan
Selvitäkseni itse?
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
