pieni, heikko tyttö

Pieni tyttö ei ymmärrä mitä on tehnyt väärin,
kun eräs välitunti yläluokan pojat hänet ympäri käänsi,
tyhjensi taskut ja kengät varasti,
kaupanpäälle vielä tyttöä haukkui rumasti,
mutta siitä huolimatta tyttö piti itkun sisällään,
jaksoi esittää iloista ja näyttää naamaa hymyilevää,
ei kukaan aavistanut kuinka tyttöön oikeasti sattui,
eikä hän itsekään käsitä mitä tytölle vuoden päästä tapahtui,

masentui syvästi eikä millään ollut merkitystä,
kaikki oli mustaa eikä missään näkynyt helpotusta,
helpotuksen sijaan sanat satutti ikävästi,
ikävä iloista tyttöä kasvoi liian suureksi,
sillä eräs aamu tyttöä ei näkynyt missään,
hän oli häipynyt entinen elämä mielessään,
ei jättänyt viestiä, ei merkkiä minkäänlaista,
ei kukaan tiedä kerkesikö tytöstä edes kasvaa naista,

koskaan ei kukaan saanut selville tytön olinpaikkaa,
nimikin oli unohdettu ja kiusaaminen keretty taakse jättää,
ketään ei tuskin kiinnostanut oliko heikko tyttö enää elossa,
maailmassa oli tapana pitää huoli vain omasta itsestään,
mutta tosiasia oli se, että tyttö oli muuttunut lopulta ilmaksi,
muuttanut turvalliseen paikkaan, huomannut maailman tilavaksi,
valoisaksi paikaksi josta pääsee joskus pakoon,
ei ketään ole pakotettu jäämään kiusaamisen varjoon.