Nimetön

Kun kuolen, tahdon ettei hautajaisissani itke kukaan, ettei itke kukaan.
Miksi?
Koska kaikkien tulee iloita - pääsin pois!

Enää satu ei.
Enää kärsi en.
Enää vahvaa esitä en.
Enää seuraavaa päivää pelkää en.

Minä olen itkenyt.
Itkenyt teidän kaikkien puolesta.
Älkää itkekö minua.
Älkää surko minua.
Älkää muistako minua sellaisena, kuin nämä viime ajat olen ollut.

Muistakaa minut elävänä, rohkeana, nauravana,
muistakaa minut niin ettei jokainen päiväni ollut taistelua.
Muistakaa minut sellaisena kuin olin,
kun annoin enemmän kuin otin.

Kaiholla saatte muistaa.
Kaivatakin saa.
Kunhan muistatte: nyt minun on hyvä, minulla on rauha.
Ei tarvitse enää taistella.

Vielä me tapaamme hopeareunaisten pilvien tuolla puolen.
Siellä olen minä.
Vapaana tuskani kahleista.
Sellaisena, kuin teidän tulee minut muistaa.
Sillä sellainen minä olin.
Ennenkuin hävisin taistelun ja menetin otteen.
Ei ollut enää syytä elää.

Kipu ja pelko varjostavat päiviäni.
Haluan pois.
Minun aikani on täysi.
Hautajaisissani pukeutukaa valkeaan ja iloitkaa.
Olen vapaa!