Painajainen

"Auttakaa minua" kaikuu ennen kuin nukahdin uneen, painajaisuneen.

"Auttakaa minua" kuului unessani. "Auttakaa!"
Yhtäkkiä olinkin laavan keskellä, pienellä kivilaatalla.
Tunsin tuskaa, pelkoa ja ahdistusta.
"Auttakaa minua!" kuului taas.
Se ääni kaikui päässäni, tipahdin laavaan.

Heräsin, kuului rätinää.
"Auttakaa nyt joku!" kuului veljeni ääni.
Näin valoa, kirkasta valoa ja on kuuma.
Liekkejä!
Nopeasti soitin palokunnalle, mutta osoitteen sanottuani,
heitin puhelimen maahan.
"Auttakaa minua!" kuului tuskainen huuto.
Yritin yöpukusillani rämpiä liekkien läpi, pelastamaan veljeni.
"Auttakaa, olkaa kilttejä!" taas kuului.

Pääsin liekkien läpi veljeni huoneeseen. Niin pieni ja viaton poika ei saisi kuolla.
"Anna tuo viltti!" kiljuin. Poika nappasi sen ja asetin sen meidän molempien päälle. Kävelimme liekkien läpi viltin alla.
"Kuistinovelta!" veli kiljui. Molemmat itkemme.
Kompastuin johonkin ja kaaduin.
"Sisko! Nouse ylös, äkkiä!" veli kiljui hädissään. Pitelin polveani ja kirkaisin tuskasta. Oli niin kuumaa.
"Juokse! Juokse pois, pelastaudu!"
"En pysty! Nouse ylös!" veli kiljui.
"MENE! Tämä on käsky! Äiti ja isä ovat ulkona, sano että minä en selvinnyt. Rakastan teitä, paljon. Mene nyt!" itkin. Veli lähti juoksemaan itkien hysteerisesti. Minäkin itkin.
Tämä oli siis nyt loppu. Polveeni sattui niin paljon, etten päässyt ylös. Liekit nuolivat minun ihoani hitaasti, mutta varmasti. Minä kärsin, mutta eiväthän liekit siitä välittäneet.

~~Hyvästi~~