Istut kylpyhuoneen nurkassa,
peittäen lattian verelläsi,
todistaen itsellesi,
että olet olemassa.
Kipu on todellista,
mutta et siltikään tiedä kuka olet.
Et löydä sitä kyynelistäsi.
Taistelet kadonneita ajatuksia vastaan,
helpottaen oloasi suloisilla valheilla,
selittäen itsellesi,
miksi se sattuu.
Kipu on todellista,
mutta et siltikään tiedä missä olet.
Et näe sitä silmissäsi.
Makaat punaisella todisteellasi,
itkien tyhjyyttä,
joka voisi murheesi hävittää.
Kipu on todellista
ja sinusta on tullut osa sitä.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
hieno runo! ja hyvä että sitä ei oo poistettu
Upea runo. Niin vahvaa ja koskettavaa tekstiä.
Jostakin syystä tämä runo tuo mieleeni Velvet Acid Christin Pretty Toy- biisin, vaikka kyseinen kappale kertookin hieman toisenlaisista asioista. ;)
Kuitenkin, olet todella lahjakas runoilija ja tämä runo pääsee helposti minun suosikkeihini.