Vähäosaisille, haavoittuneille, arvottomille ihmishengille

pidätin kanssasi hengitystäni
nostit minut jaloilleni
ja annoit taas pudota

rakastit minut ruhjeille
istuit edessäni ja nostit maljan meille
vähäosaisille, haavoittuneille, arvottomille ihmishengille
ja joit lasisi tyhjäksi

paljastit hampaasi kuin toiselle pedolle
astuit vieraalle reviirille
ja katsoit alfaa silmästä silmään
(hammas hampaasta ei käynyt enää päiksi
sillä
vain se vei yhden hampaistasi,
sinä et saanut yhtäkään)

muistan puristaneeni rystyset valkoisina
käsivarttasi ja rannettasi
älä mene älä jätä tule takaisin
mantra jota kuuntelit aina yhtä vakavana
suupielissäsi ja silmissäsi
ei ollut eloa ja käänsit lopulta selkäsi

ja jos se sattuu
se tarkoittaa että tunnen
ja jos minä tunnen
se tarkoittaa että elän

vaikka rakkaus on kuolemantuomio
sinut voidaan vielä todeta syyttömäksi
pääset vielä jaloillesi
omin voiminesi