Kirjeen synty

Viileän mustepullon kova kosketus.
Sulkakynän hento kutitus,
hengityksen luoman ilmavirran tahtiin.
Paperin pintaan syntyy kontrasteja,
jotka tasapainottavat toisiaan.

Käsi nostaa sulkakynän ylös.
Jää vain mustepullon viileä kovuus,
kunnes sulkakynän kostea kärki osuu paperiin.
Paperin pintaan tulee haava,
sitten toinen ja kolmas.

Paperi imee mustetta itseensä
kuin janoinen suu lähteellä, ahnaasti.

Vähitellen haavat muodostavat
tyhjiä sanoja
merkityksettömiä lauseita
irvokkaita kuvia.

Mustepulloa siirretään,
sen aiheuttama paine paperin pinnalla
katoaa vähitellen.

Mutta siitä on jo jäänyt jälki.
Sarja pieniä painaumia
kuin polttomerkki
tekee paperista ainutlaatuisen.

Sulkakynän kärki kostuu uudelleen
upotessaan musteeseen.
Mustepisara putoaa paperin pintaan
leviten valasta muistuttavaksi tahraksi.

Allekirjoituksen jälkeen
käsi laskee sulkakynän takaisin paperin päälle.
Hento kosketus hyväilee
paperin musteista pintaa,
sotkee kuivumatonta tekstiä.

Käsi heittää kynän sivuun
kuin jonkun elämä riippuisi siitä, hätäisesti.

Paperi taittuu ja kuori sulkeutuu.
Viimeiseksi paperi aistii
vahan lämmön kuoren läpi
– kirje on sinetöity ja valmis.

Suuri seikkailu
posteljoonin laukussa
saa luvan alkaa.