Kerrankin mä olen se joka
pitää poikaa sylissä, antaa itkeä, silittää
ihoa kylkiluiden päältä, vaikka toinen
vapisee ja murtuu
ja kun tärinä loppuu, kurotan sun poskipäät
ylöspäin, vaikka kimaltelevat joet pehmeillä
poskilla kuuluvat korjaantuvaan ihmiseen
(tiedät osan musta seilaavan aallokossa)
ja niin, näen että susta puuttuu
äidin kokoinen pala rakkautta
Selite:
I just wish you could accept your mother
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Paljon ajatuksia herättävä runo, jotenkin herkkä ja haavoittuva. Viimeinen säe muuttaa koko runon tunnelman, mutta tämä on ihan mielettömästi kerrottu.
Suloinen. Hieman haikeakin. Pidin :)
mahtava. puhekieli toimii, antaa syvyyttä, kouriintuntuvuutta, pidän hirveästi.
loppu itkettää. olet taitava, pidän runoistasi!
mahtava. puhekieli toimii, antaa syvyyttä, kouriintuntuvuutta, pidän hirveästi.
loppu itkettää. olet taitava, pidän runoistasi!