Kesän kauneutta ahmien
viipellän päivästä toiseen
tulematta täyteen
Auringon säde kirmailee pinnalta toiselle
aamukasteen pisara lennähtää ilmaan
valssista päivänsäteen
Apollo on noussut valtaistuimelleen
ihmiset makaavat paisteessa häntä palvoen
Kirkastettu kaste virtaa pitkin jylhiä kanjoneita ihohuokosten
Venuksia näkee jo paljaalla silmällä
ei tarvitse ostaa kaukoputkea
miten jo pelkkä maapallo on täynnä kauneutta
eihän enää tarvitse
lähteä merta edemmäs kalaan
Persikan pehmeys
ruusun puna
tuikkivia tähtiä
lumoavia lähteitä
jäänvalkeita jumalia
täydellisiä tuulenhalkojia
korkeita kukkuloita
taivaallisia tiimalaseja
lämpimiä luolia
salattuja simpukoita
kaikkea kaunista
Ah, miten paljon maailmaan mahtuukaan kauneutta!
Selite:
Ah, miten paljon maailmaan mahtuu kauneutta!
Käytin suht. paljon vertauksia. Ihan jees onnistuminen.
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämä runosi on todellakin "Ylistys" kauneudelle mitä meille nähtäväksi on annettukkaan.
Pidin kovasti!!
Minä tykkäsin tästä, tosi hyvä! Ihanan optimistinen, sai hyvälle tuulelle, suorastaan nerokas. Suosikkeihin->
(Niin, ja kiitos arvostelusta!)
Todella kaunis runo, tykkäsin!
Tämä runosi on todellakin "Ylistys" kauneudelle mitä meille nähtäväksi on annettukkaan.
Pidin kovasti!!
Minä tykkäsin tästä, tosi hyvä! Ihanan optimistinen, sai hyvälle tuulelle, suorastaan nerokas. Suosikkeihin->
(Niin, ja kiitos arvostelusta!)
Todella kaunis runo, tykkäsin!