Kevään auringon ensisäteiden osuessa silmiisi,
hukun siniharmaisiin pohjattomiin lähteisiin.
Tartun kyyhkyseeni ja vedän ylleni ajattomuuden viitan.
Tulvan tullessa,
tartu käteeni
vedä minut suureen virrasta pois edes hetkeksi,
ja olen elossa
Älä irrota.
Selite:
En osaa antaa tälle otsikkoa, tähän sopisi niin monta eri vaihtoehtoa. Tunteet tässä ovat niin sanoinkuvaamattomia :)
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Ai että miten kaunis rakkausruno <3 Varsinkin alku on todella tyylikäs, ja loppu ihanan vetoava, koskettava.
Eräs tuttu sanoi joskus että 'joskus täytyy vain irrottaa'. Toivottavasti se jolle tässä runossa puhutaan ei ole kuullut sanottavan samaa heheh.
Rakkaus on siisti juttu, pidä siitä kiinni.