Aina noihin syviin vesiin,
uppoaa kaulaansa myöten.
Ei pääse nousemaan,
on kuin lintu häkissään.
Turtuu tuskan tunteeseen,
hengitys ilmana
murskatun puun tuoksu.
"Luota," kuiskaa ääni jostain
varjojen takaa.
Käsi ilmestyy tyhjyydestä ja
tarttuu käteen.
Öisten sumujen yllä,
kumottaa sittenkin kuu.
Selite:
- Kirjaudu tai rekisteröidy kommentoidaksesi
Kommentit
Tämän paikka on suosikeissa niikuin varmaan tiesitkin jo <3
Upea runo!
Tämän paikka on suosikeissa niikuin varmaan tiesitkin jo <3
Upea runo!