pelastus

vuosia olin poissa
notkuin kalmistoissa
itselleni hiljaa kaivoin hautaa
ryvin noissa
kuolon tuhon rapakoissa
arkkuni kanteen veistin lautaa

valoa karkuun rynnin
olin polttomaata synnin
jäljellä vain sielun riekaleet
kuljin syvään
kujaan pitkään pimeytyvään
ja siellä näin muutkin eksyneet

vaan ennen hetken tuhon
löysin puhtaan puron
huomasin törmänneeni luojaan
käteen vahvaan
tartuin kuin oven kahvaan
ja niin pääsin itseltäni suojaan
itseltäni suojaan

herra tahtoo vapauttaa
sut pois synnin ikeestä
herra tahtoo sut vapauttaa
kuolemasta pois!
kuolemasta pois!
herra tahtoo vapauttaa
eikö tänään aikas ois
eikö tänään aikas ois

kelpaat tälläisenä ja tässä
tartu käteen rohkeasti
et parempaa voi löytää elämässä
Jeesus rakastaa sut eheäksi asti